Aika on mennyt vauhdilla kaikenlaista touhuillessa, niinpä en ole enää tänne ehtinyt vähään aikaan mitään kirjoittelemaan.

Laitan tänne nyt edes muutaman kuvan sunnuntailta, kun kävimme treenailemassa Hirvaskankaalla eräällä hiekkakuopalla. Mukana olivat minun, Simmin ja Kitsin lisäksi Aino ja Beo, sekä Ansku, Bettina ja Zero. Simmin kanssa otin paikkamakuuta sekä näkösällä, että piilossa. Nyt molemmat menivät hyvin, Simmi makasi rauhallisena paikoillaan. Lisäksi otimme hieman seuraamista, mikä ei mennyt niin hyvin. Simmi hieman haahuili, mutta sain kuitenkin muutaman lyhyen hyvänkin pätkän palkattua. Loppuun teimme noutoja tavallisella ja metallikapulalla. Molemmat ok, metallikapulaa Simmi kantaa tosi varovasti, mutta tuo kuitenkin aina nätisti perille saakka ja luovutus on hyvä. Tunnarinkin pääsimme tekemään ”koemaisesti” vierailla palikoilla ja omaa palikkaa ehdin pitää kädessä kohtuullisen lyhyen aikaa. Lähetin Simmin ”etsimään” ja päättäväisesti tyttö kävikin oikean hakemassa.

Kitsin kanssa teimme tokokurssin kotiläksyjä, lähinnä sivulle tuloa ja kontaktiharjoituksia. Pääsimme myös kokeilemaan, kuinka Kitsi ampumiseen suhtautuu. Olimme jonkin matkan päässä Anskusta, joka ampui aluksi kaksi laukausta. Syöttelin Kitsille makupaloja, ja kun laukaukset kuuluivat käänsi tyttö päänsä laukausten suuntaan, mutta palasi saman tien tuijottamaan minua makupalojen toivossa. Treenien loppuun otimme vielä toisen kahden laukauksen sarjan. Nyt kävelimme Kitsin kanssa ja syöttelin samalla makupaloja. Ensimmäiseen laukaukseen reagoi taas päätään kääntämällä, toiseen ei enää ollenkaan.

Kitsistä kaikista hauskinta taisi kuitenkin olla, kun pääsi riekkumaan pitkin hiekkakuoppaa :)

Ja ne kuvat:

Simmi poseeraa

"Ai, miten niin mulla on pitkä häntä" ;)

Bettina ja rakastunut Beo

Ainon uusi lemmikkitoukka!

Tänään oli taas Kitsin jälkitreenien vuoro. Ensimmäinen vähän pitemmän jälki; makkaraa alkuun joka askeleelle (5 askelta) ja sitten joka kolmanelle askeleelle. Jäljen pituus oli arviolta 150-170 askelta, maasto pehmeää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta. Askeleet jäivät osittain näkyviin pehmeään maahan. Yritin tehdä jäljen kohtuullisen suoraan, mutta pientä mutkaa/kaarretta väkisinkin tuli. Jälki vanheni 30-40 minuuttia.

Sopivasti tietenkin alkoi satamaan hieman ennen kun lähdimme jälkeä ajamaan, mutta onneksi se ei nyt Kitsiä haitannut. Laitoin hihnan kiinni valjaisiin etupuolen lenkkiin ja siitä kulkemaan etujalkojen ja takajalkojen välistä. Lähdimme jäljelle ja heti kun Kitsi meni askeleen ohitse tein pienen, nopean nykäisyn hihnalla. Tällä tavalla sain koiran palaamaan takaisin askeleelle (ja makupalalle), eikä kuono noussut maasta.
Sain tämän vinkin suojelua harrastavalta työkaverilta ja tuntui toimivan tosi hyvin. Alun muutaman "jarrutuksen" jälkeen Kitsi keskittyi hommaan tosi hienosti ja kävi lähes kaikki askeleet läpi, nekin joissa ei makupalaa ollut. Aikaisemmin, kun jarrutin vauhtia jatkuvasti pitämällä hihnan tiukalla, tuntui että se vain kiihdytti vetoa ja vauhtia entisestään. Tällä nykäisykonstilla hihna oli lähes koko ajan löysällä, ja menimme rauhallista kävelyvauhtia eteenpäin. Ikään kuin kiire olisi loppunut kokonaan! Muutaman kerran mentiin hieman sivuun jäljeltä, mutta Kitsi palasi aina itse takaisin. Aivan lopussa meinasi ote hieman herpaantua, mutta loppuun asti menttiin kunnialla.

Olipa hieno huomata, että pikkukoira on selvästi pääsemässä jyvälle hommasta! Täytyy vaan malttaa pitää jäljet vielä tarpeeksi lyhyinä, että jaksaa skarpata loppuun asti.
Ei tuo jälkitouhu kyllä Kitsiä väsyttänyt ollenkaan, kauhea rumba menossa parhaillaan! Lelut ja Simmi saavat kyytiä vuoron perään, ja vähän kaikki muukin :) Kitsi ei myöskään ymmärrä ollenkaan tätä tietokoneella istumista. Aivan joutavaa ajan haaskausta ;)

Tänään lähdimme koirien kanssa metsälenkille töiden jälkeen. Kävelimme kaikessa rauhassa poluntapaista, Kitsi kärjessä, sitten Simmi ja minä perää pitämässä. Aivan yllättäin Simmi ulahti ja melkein välittömästi ampaisi vauhdilla eteenpäin. Pysähdyin ihmettelemään mitä oikein tapahtui, mutta enpä ihmetellyt kovin pitkän aikaa. Sillä Simmi oli astunut suoraan ampiaispesään! Siinä tuli hieman kiire päästä etäämmälle kuhisevasta ampiaisparvesta ja saada vielä koiratkin mukaan (lähinnä Kitsi), niin ettievät ne uudelleen joudu ampiaisten lähelle. Simmi paineli jo hyvää vauhtia eteenpäin, eikä varmasti olisi mennyt uudelleen pesälle.

Oli kyllä uskomatonta tuuriakin mukana, sillä Kitsi meni juuri hetkeä ennen samasta kohdasta, mutta luultavasti hyppäsi sopivasti juuri pesän yli, eikä saanut yhtään pistosta. Myös minä säästyin ampiaisilta.
Simmi parka oli siis ainoa, jota ampiaiset ehtivät pistää. Se kun astui suoraan pesän päälle, eikä ollut ihan pieni pesä. Aikaisemmin emme ole siellä ampiaisiin törmänneet, olisiko lie puusta pesä pudonnut. Hetken päästä Simmi oli taas oma itsensä, enkä montaa paukamaa tytöstä löytänyt. Taisi tuo paksu turkki jonkin verran suojata.

Samalla reissulla löysin syksyn ensimmäiset suppilovahverot ja yllätys, yllätys hirvikärpäset. Kaivelin niskasta ja hiuksista useammankin yksilön :( Nyt se taas alkaa tämä ihanuus!

Pitäisiköhän alkaa opettamaan Kitsistä sienikoiraa! Tai siinä luultavasti kävisi niin, että se söisi kaiken mitä löytäisi ;) Ainakin kaikki marjat kelpaa, varsinkin vatut ovat ykkösherkku ja niitä Kitsi käykin syömässä suoraan puskasta. Simmi on aivan samanlainen marjakoira ja niin me kaikki yhdessä viihdytään vattupuskissa herkuttelemassa :)

Aina vaan sataa vettä... alkaa kyllä vähitellen hieman kypsyttämään :( Kitsinkin on ollut pakko sopeutua kastumiseen, vaikka edelleen aina ulos lähdettäessä se ei ole ollenkaan innokas. Mutta sitten asia unohtuu ja kohta jo mennään pitkin lätäköitä ja ojan pohjia. Onneksi pikku-pimpulan karva on lyhyttä ja puhdistuu yleensä pelkästää pyyhkeellä kuivaamalla. Simmi onkin sitten karvapehkoineen ihan toinen juttu. Pitäisi varmaan taas käyttää saksia tuohon turjakkeeseen!

Sateesta huolimatta käväisimme tänään lenkkeilemässä Killerillä, välillä pitää lähteä ihmisten ilmoille ;) Alkuun otimme pikaisen paikallaolon: mukana olivat Simmi, Beo, Oili, Ursa ja yksi belgi, jonka niemä en nyt muista. Vettä tuli melko reippaasti ja maassakin oli mukavasti lätäköitä. Jätin Simmin maahan (ei muuten mennyt ensimmäisellä käskyllä) ja menin noin kymmenen metrin päähän. Osa ohjaajista meni piiloon. Hetken päästä Oili nousi istumaan ja Simmi melkein heti perässä. Komensin Simmin maahan ja loppu sitten menikin ihan ok, vaikka ilme koiralla olikin "hieman" surkea. En muista ollaanko ikinä otettu noin kovalla sateella paikallaoloa, tai sateella yleensäkkään, mutta tulipahan nyt treenattua sitäkin.

Tarkoitus oli tokoilla hieman enemmänkin, mutta jotenkin se ei innostanut tällä kertaa. Lähdimme sitten Ainon ja Beon kanssa tekemään pienen kävelylenkin. Sadekin siinä sopivasti lakkasi. Tapasimme Killerillä myös holsku Kössin. Kössi on Kitsiä kuukautta nuorempi, mutta jo nyt saman kokoinen. Valitettavasti Kössin piti lähteä kotiin, joten pentuset eivät pääseet riekkumaan. Toivottavasti törmäämme Eeva-Liisaan ja Kössiin vielä uudemman kerran, niin onnistuisi leikkihetkikin paremmin.

Tänään tuli Kitsille 19 viikkoa täyteen. Samalla, kun kävimme lääkärillä hakemassa rabies -rokotuksen, sain tarkan painolukeman Kitsistä. Painoa on nyt 11,6 kg ja säkäkorkeus (hieman epätarkemmalla mitalla) 45 cm. Tasaisella vauhdilla tyttö on kasvanut.
Tässä tuore kuva kakarasta, hieman on märkä metsälenkin jäljiltä :)



Hieman on myös röyhkimys-piirteitä alkanut tulemaan esiin meidän pikkuisessa. Perjantain Kitsi yritti varastaa syömistä pöydältä useampaankin otteeseen, kaatoi jopa oman ruokakuppisa, jossa oli nappuloita likoamassa. Hitsin-Pimpula (=Kitsi) yllätettiin itse teossa pöydän reunalla roikkimassa ja tyttö saikin kuulla kunniansa. Niskasta kiinni ja "kehujen" saattelemana pois keittiöstä. Ei vaan tunnut olevan kovin tehokasta tuollainen suusanallinen komentaminen tälle tapauksella.
Ajattelinkin ottaa hieman toisenlaiset aseet käyttöön; varasin suihkupullon näkösälle keittiöön ja kokeilen tepsiikö vesisuihku tähän varasteluun. Vielä ei ole tullut uutta tilaisuutta puuttua rosmoukseen, mutta luulen että niitä vielä tulee. En meinannut ihan heti sietää ruokavarasta tässä taloudessa!

Ihanan reipas tyttö tuo Kitsi kuitenkin on, ei esimerkiksi pelännyt yhtään ukkosta, vaikka aikamoinen ukonilma aivan päällä eilen olikin. Onneksi Simmikään ei ukkosesta tai muistakaan äänistä juuri välitä, niin ei ainakaan sitä kautta saa huonoa mallia.

Täällä on viime päivinä tullut kohtuullisen reippaasti vettä :( Viikonloppukin tuli vietettyä pääasiassa sisätiloissa. Sunnuntaina illasta oli kuitenkin sen verran poutaa, että pääsimme tekemään jälkihommia Kitsin kanssa. Kaksi 20 askeleen jälkeä ja yksi 40 askeleen jälki. Makupalat edelleen jokaisella jäljellä ja vanhenemisaika noin 45 minuuttia. Metsä oli tosi märkää.
Taas oli tyttösessä melkoisesti vauhtia ja jouduin hieman jarruttamaan, että kaikki makupalat lähtivät mukaan. Loppua kohti meno hieman rauhoittui. Pitäisi varmaan alkaa tekenään hieman pidempää pätkää, kun tuo alku menee aina enemmän kiirehtien ja loppussa paranee.

Aloitimme tänään Kitsin kanssa tokoilun Mujusen Salmen Koirataito SM:n peruskurssi 1:llä. Kurssilla on mukana yhteensä viisi koirakkoa, Kitsi on porukan nuorin ja vanhin taisi olla 4-vuotias sileäkarvainennoutaja. Paikkana oli Killerin parkkialue.
Aluksi harjoittelimme koiran kehumista erilaisilla äänensävyillä. Äänellä pystyy vaikuttamaan koiran viettitasoon, esimerkiksi lyhyt, korkea ja iloinen kehu saa viettitasoa nousemaan, ja vastaavasti matala ja rauhallinen kehu laskemaan ja koira rauhoittuu.
Tämän "alkulämmittelyn" jälkeen harjoittelimme katsekontaktia. Koira ohjaajan edessä ja aina kun koira vilkaisikin ohjaajaa silmiin se sai palkan. Sitten lisättiin hieman häiriötä; ohjaaja liikutteli käsiään sivulla ja taas koiralle palkka katsekontaktin ottamisesta. Näitä harjoituksia olemme tehneet jo pitkään, mutta nyt ensimmäisen kerran olimme muualla kuin kotona ja vieraita koiria ja ihmisiä ympärillä. Hyvin kuitenkin meni.
Toisena harjoituksena oli luoksetulon lähelläistuminen, jota myös olemme harjoitelleet jo aikaisemmin. Tästä saimme oikein kehuja Salmelta; Kitsi istui tosi nätisti ja rauhallisesti edessä ja popsi makkaraa silmät kiinni :)
Uutena asiana meille tuli perusasentoon siirtyminen. Tätä harjoiteltiin makupalan avulla kierrättäin koira vasemmalla puolella ympäri sivulle istumaan. Hieman hapuillen meni ensimmäiset kerrat, ja Salme oli tosi tarkka siitä, että koira asettui juuri oikealle paikalle alusta alkaen. Tätä meidän täytyykin alkaa treenaamaan.
Toinen uusi asia oli seuraamisen harjoitteleminen. Ensimmäisessä vaiheessa koiralle opetetaan oikea seuraamispaikka. Kädessä makupala ja käsi kiinni jalassa koira "seuraa" juuri oikeassa paikassa. Samalla kun annetaan makupala, toistetaan "seuraa" käskyä. Tässäpä meille toinen uusi asia harjoiteltavaksi.
Ensimmäisen kerran harjoitukset olivat siinä ja kaikki nämä asiat tulivat myös kotiläksyiksi. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa treenata ennen seuraavaa kertaa!

Tänään innostuin taas tekemään Kitsille jälkiä: kaksi kertaa 20 askelta ja lisäksi yksi 40 askeleen jälki. Edelleen olen laittanut jokaiselle askeleelle makupalan. Jäljet vanhenivat noin 45 minuuttia.
Lyhyillä jäljillä Kitsi oli oudon "hajamielinen" ja ajattelinkin jo, että tulikohan ahnehdittua liikaa, kun eilenkin tehtiin jälkiä. Mutta Kitsillä olikin vaan kakkahätä, jäljille mennessämme törmäsimme lähitalon terrieriin omistajineen ja siinä tuttavuutta tehdessä unohtui tuo kokonaan.
Eli, kun kakkahommat oli hoidettu, kolmas ja pitkä jälki menikin sitten taas hienosti :) Rauhallisesti edeten, lähes kaikki makkarat keräillen menttin 40 askeleen jälki loppuun saakka.